Pikkusalamalla kuvailuni

Innostuin pikkusalamoista melkein heti ensimmäisen työpajan jälkeen johon osallistuin kesällä 2008. Työpajan järjesti Mallit.fi sivusto. Paikkana toimi Tikkurilan lukio Vantaalla. Työpajasta sain mukavasti oppia seuraamalla muiden kuvaajien työskentelyä. Sain samalla myös luotua hyvin uusia kontakteja niin malleihin kuin toisiin kuvaajiinkin. Pajan opettajina toimivat Jyrki Vesa ja Sakari Mäkelä. Työpajasta innostuttuani aloinkin kiertämään eri työväenopistojen studio- ja henkilökuvauskursseja. Hankin samana syksynä internetin ja kirjallisuuden kautta mahdollisimman paljon tietoa pikkusalamoista.
Liityin myös Helsingin Kameraseuraan syksyllä 2008. Saatuani seuran studioon käyttöoikeuden käytin studiota talvella 2008-2009 ahkerasti opiskellen studiokuvauksen saloja. Tällä sainkin mukavasti lisää rutiinia kuvaukseen. Sama kuvaus tahti jatkui myös kesällä 2009. Jonkin aikaa sitten kun vähän laskeskelin niin pääsin tulokseen, että kuvauksia kertyi noin yhdestä kahteen viikossa.

Ensimmäinen kalustoni muodostui Pentax K100D:n ja Sigman ST530:n ympärille. Laukaisuun käytin synkkajohtoa. K100D:n synkkapistokkeen puuttumisen takia käytin kameran salamakenkään kiinnitettävää sokeripalaa jossa kyseinen liitin oli. Sigman salamoista puuttuvan synkkapistokkeen takia käytin sokeripalaa myös ST530:n alla. Tällä kokoon panolla kuvasinkin sitten noin puolisen vuotta. Aluksi en käyttänyt salaman edessä oikeastaan mitään pehmentimiä. Ajan myötä tosin kaiken näköistä romua alkoi kertyä laukun pohjalla joka kasvoikin melko nopeasti lätkäkassin kokoon. Näin jälkeen päin ajateltuna pääsinkin kyllä yllättävän hyviin tuloksiin ottaen huomioon kalustoni tekninen alkeellisuus. Muutama syksyn 2008 kuvista löytyy vieläkin portfoliostani.

Joulukuussa 2008 hankin toisen pikkusalamani ja kohta tämän jälkeen kolmannen. Kaksi viimeisintä salamaa olivat Sigman parempia 530 Super malleja. Tosin jos nyt olisin ostanut salamoita niin olisin jättänyt nuo Sigmat kokonaan hankkimatta. Sigmojen TTL-mittausta en ole saanut toimimaan tähän päivään mennessä kunnolla. Jos nyt lähtisin ostamaan Pentaxiin sopivia salamoita niin hankkisin pelkästään Pentaxin omia laitteita. Saman merkki salamoilla on hieman enemmän hintaa, mutta ne toimivat huomattavasti paremmin yhteen kameran järjestelmän kanssa.

Kyllästyinkin melko pian K100D:n ominaisuuksiin joten hankin Pentaxin sen hetkisen lippulaiva eli K20D:n tammikuussa 2009. Etuina edelliseen runkoon verrattuna oli kiinteä synkkapistoke ja mahdollisuus ohjata salamoita langattomasti yhdysrakenteisen salaman kautta. Pääsin myös samalla eroon K100D:n yhdysrakenteisen salaman ongelmista laukaista esimerkiksi studiovalojen orjakennoja. Keskustelin asiasta muutaman muun kuvaajan kanssa aikanaan ja kyseessä oli mitä ilmeisimmin ominaisuus. Siirryttyäni uuteen runkoon ero kuvalaadussa oli melko selkeä. Tähän kaiketi vaikutti myös osittain K20D:n hieman isompi kenno verrattuna K100D:n. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa moni salama kuvausta tosin melko hankalalla tavalla. Pentaxin järjestelmä kun ei salli tehon säätöä salama kohtaisesti kamerasta käsin. Kamerasta voi säätää ainoastaan koko salama joukon tehoa. Muutamien kaatuneiden jalustojen ja yhden hajonneen salamakengän jälkeen päätin luopua synkka johdoista. Hankinkin tämän johdosta melko nopeasti ensimmäisen halvan radiotriggerin.

Salamoiden perässä juoksemiseen kyllästyttyäni hankin ensimmäisen varsinaisen pikkusalamakuvaukseen tarkoitetun rungon loppuvuodesta 2009. Vaihdoin samalla myös merkkiä ja siirryin käyttämään Nikonia pikkusalama kuvauksissa. Hankin tuolloin samalla kertaa Nikonin D90:n ja SB-900:n. Merkin vaihto olikin oikea ratkaisu sillä sen minkä Pentax teki hyvin Nikon teki vielä paremmin. Nikonin CLS oli kyllä jotain aivan uskomatonta verrattuna Pentaxin alkeelliseen järjestelmää. Nikonin SB-900 oli myös aivan eri maata verrattuna aikaisempiin salamiin. Nyt ensimmäistä kertaa sain myös kuvattua kunnolla nopeilla valotusajoilla sillä SB-900:n FP-synkronointi toimi kuin unelma verrattuna Sigmaan tai Pentaxiin. Osittain asiaa helpotti myös D90:n nopeampi salama täsmäys joka on Pentaxin 1/180s sijaan 1/200s. Vaikutus näkyi varsinkin kirkkaassa päivänvalossa kuvatessa. D90:n kohinaominaisuudet olivat merkittävästi paremat kuin Pentaxien. Pystyin nyt ensimmäistä kertaa kuvaamaan käyttökelpoista kuvaa korkeilla ISO-arvoilla.

Melko pian näiden jälkeen ostin vielä toisen salaman ja pari Nikonin omaa TTL johtoa. Toinen hankkimani salama oli Metz 48 AF-1:n. Salama oli pienimuotoinen pettymys virrankulutukseltaan ja orjasalamaominaisuuksiltaan. Salama nimittäin tuntuu kuluttavan selkeästi enemmän virtaa kuin SB-900. Metz:ä ei myöskään saa välähtämään orjana CLS järjestelmän kautta kuin TTL:nä.

Tämä onkin johtanut siihen, että kuvaan suurimman osan kuivistani yhdellä valolla. Ajatuksissa on kylläkin ostaa toinen SB-900 kunhan vain rahatilanne antaa periksi. Olen myös palaamassa takaisin lähtötilanteeseen valon muokkaamisen suhteen. SB-900 näyttää tekevän yllättävänkin mukavaa valoa ilman minkään näköisiä pehmentimiä. Tottakai on tilanteita joissa on vain pakko käyttää softboxia tai vastaavaa. Olen myös huomannut, että välähdyspään eteen laitettavan kupin pois jättäminen parantaa salaman valotehoa. Kupu myös vaikuttaa salaman lämpenemiseen melkoisesti. Ero on huomattava nopea tempoisessa kuvauksessa. En olisi kiinittänyt asiaan huomiota ellei eräs toinen kuvaaja olisi siitä maininnut eräässä autotapahtumassa.