
Päätin rankan viikonlopun sunnuntaina osallistumalla Espoon Haukilahdessa järjestettyyn työpajaan. Lauantaista poiketen tosin kuvasin melkein koko päivän yksinäni. Työpajan teemana oli tällä kertaa auto- ja moottoripyörä kuvat. Itse tosin kuvasin autojen kanssa koko päivän. Rekvisiittanani oli kaksi eri ikäistä Nissania. Uudempi autoista oli loppuun asti rakennettu Nissan 350Z. 350Z on nähty useasti RADALLE.COM:n tapahtumissa niin varikolla kuin tositoimissa radankin puolella. Vanhempi autoista oli Nissan Skyline GTR R32 V-spec. Auto on meillä todella harvinainen sillä sitä ei ole koskaan ollut myynnissä suomalaisen maahantuojan kautta.

Kuten yllä mainitsin niin pystyin käyttämään melkein koko päivän radiolaukaisimia pilvisen sään takia. Tämä helpotti huomattavasti kuvaamista sillä sain asetella salamat melkein vapaasti ympäri autoa. Onnistuinkin saamaan aikaan muutamia mielenkiintoisia ruutuja asettamalla toisen salamoistani esimerkiksi auton matkustamoon. Kuvasin kuvausten loppupuolella myös jonkin verran TTL-johdon avulla, koska halusin käyttää osassa kuvista nopeita suljin aikoja.Käytin tällä kertaa jälleen molempia runkojani, mutta Pentaxilla otin lähinnä muutamia testi ruutuja. Pentaxin hitaampi salamasynkka vaikeutti tosin kuvaamiseen sen verran, että en oikein tahtonut saada mitään järkevää aikaan. Näemmä joskus pienikin ajan muutos voi vaikuttaa yllättävänkin paljon.


Lauantaina oli sitten vuorossa seuraava kuvaus.
Kuvasin
Aloitin rankan kuvaus painoitteisen viikonlopun perjantaina illalla käymällä kesän toisissa ja samalla viimeisissä Eurocruisingeissa. Cruisingit järjestettiin tuttuun tapaan Vantaalla Puuilon pysäköintialueella.
Sää tapahtumassa oli suorastaan kylmä verrattuna kesän ennätys helteisiin. Sateelta tosin tällä kertaa vältyttiin ja tapahtuma alue täyttyi ääriään myöten todella nopeasti. Tapahtuman kohokohta oli ennen palkintojen jakoa pidetty tulishow, jonka esitti taiteilijaryhmä
Otin mukaan tapahtumaan tällä kertaa mahdollisimman kevyen varustuksen eli kameran, pari objektiivia ja salaman. Kokeilin aluksi kuvaamista Nikkorin 18-105mm:llä, mutta jouduin melko nopeasti vaihtamaan Tokinan laajakulmaan, kun en halunnut alkaa nostamaan liikaa herkkyyttä illan hämärtyessä.












Innostuin pikkusalamoista melkein heti ensimmäisen työpajan jälkeen johon osallistuin kesällä 2008.
Ensimmäinen kalustoni muodostui Pentax K100D:n ja Sigman ST530:n ympärille. Laukaisuun käytin synkkajohtoa. K100D:n synkkapistokkeen puuttumisen takia käytin kameran salamakenkään kiinnitettävää sokeripalaa jossa kyseinen liitin oli. Sigman salamoista puuttuvan synkkapistokkeen takia käytin sokeripalaa myös ST530:n alla. Tällä kokoon panolla kuvasinkin sitten noin puolisen vuotta. Aluksi en käyttänyt salaman edessä oikeastaan mitään pehmentimiä. Ajan myötä tosin kaiken näköistä romua alkoi kertyä laukun pohjalla joka kasvoikin melko nopeasti lätkäkassin kokoon. Näin jälkeen päin ajateltuna pääsinkin kyllä yllättävän hyviin tuloksiin ottaen huomioon kalustoni tekninen alkeellisuus. Muutama syksyn 2008 kuvista löytyy vieläkin portfoliostani.
Joulukuussa 2008 hankin toisen pikkusalamani ja kohta tämän jälkeen kolmannen. Kaksi viimeisintä salamaa olivat Sigman parempia 530 Super malleja. Tosin jos nyt olisin ostanut salamoita niin olisin jättänyt nuo Sigmat kokonaan hankkimatta. Sigmojen TTL-mittausta en ole saanut toimimaan tähän päivään mennessä kunnolla. Jos nyt lähtisin ostamaan Pentaxiin sopivia salamoita niin hankkisin pelkästään Pentaxin omia laitteita. Saman merkki salamoilla on hieman enemmän hintaa, mutta ne toimivat huomattavasti paremmin yhteen kameran järjestelmän kanssa.
Kyllästyinkin melko pian K100D:n ominaisuuksiin joten hankin Pentaxin sen hetkisen lippulaiva eli K20D:n tammikuussa 2009. Etuina edelliseen runkoon verrattuna oli kiinteä synkkapistoke ja mahdollisuus ohjata salamoita langattomasti yhdysrakenteisen salaman kautta. Pääsin myös samalla eroon K100D:n yhdysrakenteisen salaman ongelmista laukaista esimerkiksi studiovalojen orjakennoja. Keskustelin asiasta muutaman muun kuvaajan kanssa aikanaan ja kyseessä oli mitä ilmeisimmin ominaisuus. Siirryttyäni uuteen runkoon ero kuvalaadussa oli melko selkeä. Tähän kaiketi vaikutti myös osittain K20D:n hieman isompi kenno verrattuna K100D:n. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa moni salama kuvausta tosin melko hankalalla tavalla. Pentaxin järjestelmä kun ei salli tehon säätöä salama kohtaisesti kamerasta käsin. Kamerasta voi säätää ainoastaan koko salama joukon tehoa. Muutamien kaatuneiden jalustojen ja yhden hajonneen salamakengän jälkeen päätin luopua synkka johdoista. Hankinkin tämän johdosta melko nopeasti ensimmäisen halvan radiotriggerin.
Salamoiden perässä juoksemiseen kyllästyttyäni hankin ensimmäisen varsinaisen pikkusalamakuvaukseen tarkoitetun rungon loppuvuodesta 2009. Vaihdoin samalla myös merkkiä ja siirryin käyttämään Nikonia pikkusalama kuvauksissa. Hankin tuolloin samalla kertaa Nikonin D90:n ja SB-900:n. Merkin vaihto olikin oikea ratkaisu sillä sen minkä Pentax teki hyvin Nikon teki vielä paremmin. Nikonin CLS oli kyllä jotain aivan uskomatonta verrattuna Pentaxin alkeelliseen järjestelmää. Nikonin SB-900 oli myös aivan eri maata verrattuna aikaisempiin salamiin. Nyt ensimmäistä kertaa sain myös kuvattua kunnolla nopeilla valotusajoilla sillä SB-900:n FP-synkronointi toimi kuin unelma verrattuna Sigmaan tai Pentaxiin. Osittain asiaa helpotti myös D90:n nopeampi salama täsmäys joka on Pentaxin 1/180s sijaan 1/200s. Vaikutus näkyi varsinkin kirkkaassa päivänvalossa kuvatessa. D90:n kohinaominaisuudet olivat merkittävästi paremat kuin Pentaxien. Pystyin nyt ensimmäistä kertaa kuvaamaan käyttökelpoista kuvaa korkeilla ISO-arvoilla.
Tämä onkin johtanut siihen, että kuvaan suurimman osan kuivistani yhdellä valolla. Ajatuksissa on kylläkin ostaa toinen SB-900 kunhan vain rahatilanne antaa periksi. Olen myös palaamassa takaisin lähtötilanteeseen valon muokkaamisen suhteen. SB-900 näyttää tekevän yllättävänkin mukavaa valoa ilman minkään näköisiä pehmentimiä. Tottakai on tilanteita joissa on vain pakko käyttää softboxia tai vastaavaa. Olen myös huomannut, että välähdyspään eteen laitettavan kupin pois jättäminen parantaa salaman valotehoa. Kupu myös vaikuttaa salaman lämpenemiseen melkoisesti. Ero on huomattava nopea tempoisessa kuvauksessa. En olisi kiinittänyt asiaan huomiota ellei eräs toinen kuvaaja olisi siitä maininnut eräässä autotapahtumassa.
Vietin lomani viimeisen lauantain kuvausten merkeissä Hämeenlinnan Ahvenistolla. Kävin kuvaamassa RADALLE.COM:n tapahtumaa. Tapahtuma oli tällä kertaa kaksipäiväinen, mutta olin paikallan vain launtaina. Tapahtuma oli jaetu kahtia, koska sunnuntai oli haluttu pyhittää kokonaan driftingosakilpailulle.
Lämpötila nousi Ahveniston varikolla jälleen tuttuun tapaan reiluun kolmeenkymmeneen asteeseen. Varikon muodoista ja sijainnista johtuen kuopan pohjalla harvoin tuulee kovaa taikka on kylmä. Helteinen sää houkuttelikin jälleen paikalle paljon yleisöä. Lämmin päivä näkyi ihmisissä kevyenä pukeutumisena ja hölmöinä päähänpistoina.
Vaahtoshown yhteydessä sain nimittäin muutamaan otteeseen vaahdot niskaani erään naispuolisen "kaverin" toimesta. Tästä seurasikin shown päätyttyä pienimuotoinen kilpajuoksu ympäri vaahtoallasta. Tuloksena löysinkin sitten itseni hetken kuluttua altaan pohjalta selätettynä. Onneksi kerkisin saada taskut tyhjäksi kameran turvaan ajoissa, jotta suuremmilta vahingoilta vältyttiin. Kuvia voi valitettavasti löytää netistä, jos osaa etsiä. Kannattaa kyllä muistaa se, että kuvaajan on hyvä eläytyä ja mennä tilanteen mukana...










